Näen joskus unta siitä, että vain minä olen jäljellä. Unessa asun omassa kodissani ja maailma näyttää samalta kuin aina, mutta yhtään muuta ihmistä ei ole jäljellä. Vesi ja sähkö ovat poikki, mutta muuten maailma näyttää samalta. Ei zombeja, ei ydintuhoa ja ei mitään ihmeellistä. Vain minä ja maailma ilman muita ihmisiä. Unessa haen ruokaa marketista, jonka pitkät käytävät ovat tyhjät. Kassalla ei istu kukaan, valot eivät ole päällä. Kerään säilykkeitä. Unessakin tiedän, että kaupan ruoka pilaantuu jossain vaiheessa. Minun on opeteltava hankkimaan itse ruokani. En osaa edes kalastaa. Unessa päätän etsiä kirjoja kirjastosta, että voisin opetella kaatamaan puita, kasvattamaan ruokaa ja rakentamaan itselleni huussin. Juoma vettä saan lähteestä. Unessa olen tyyni ja keskittynyt. On keksittävä miten selviän, muulla ei ole väliä. 

Valvemaailmassa toiset ihmiset ovat edelleen olemassa. Tässä maailmassa kaipaan ihmisiä lähelleni, mutta samalla haluan vetäytyä. Omassa seurassani olen turvassa ja rauhallinen. Tunnen aina uusien ihmisten seurassa, että minua vihataan. Se on hassua ja vähän surullista. Ei minua kukaan vihaa. Eivät aikaan kaikki uusien ihmisten kokoonpanot, joihin syystä tai toisesta tulen ulkopuolisena. Tilanne on helpompi, jos kukaan ei entuudestaan tunne toisiaan. Valmiiseen ryhmään mukaan tuleminen tuntuu joka kerta painajaismaiselta. Luottaminen uuteen ryhmään vie pitkän ajan ja valtavasti energiaa. Hauras luottamus särkyy pienestäkin vastoinkäymisestä ja tulkitsen taas toisten ilmeistä ja käytöksestä itseeni kohdistuvaa vihaa ja halveksuntaa. Järjen tasolla tiedän, ettei sitä ole. Tunnetta on silti vaikea karistaa. Se hiipii pinnalle takaraivosta ja saa minut vetäytymään kuoreeni. En luota, en ihmisiin enkä tilanteisiin.

Selvitäkseni tässä toisten ihmisten kansoittamassa maailmassa, minun on kuitenkin hakeuduttava uusien ihmisten seuraan, kuin suden suuhun. Hekin, jotka ovat nyt rakkaita, olivat kerran uusia ja vieraita. Heidänkin uskoin kerran vihaavan minua. Nyt tunnen rakkautta ja ilman sitä en voi selviytyä.